Meillä turkulaisilla on ollut murheellinen mieli eilisaamusta asti, jolloin kuulimme, että yksi Aurajoen ylittävistä silloista on romahtamaisillaan jokeen. Silta on erittäin tärkeä kaupungin liikenteelle ja olen miettinyt kauhulla, millaiseksi jo entuudestaan ruuhkainen ja takkuinen työmatkaliikenne muuttuu ties kuinka pitkäksi aikaa. Sanotaan, että silta on pois käytöstä ehkä vuoden verran - kattia kanssa sanon minä, ei mikään uusi silta vuodessa synny, ei ainakaan tämmöisessä vanhassa kulttuurikaupungissa kuin Turussa. Tietäähän sen pienemmistäkin hankkeista, että täällä kestää aina kaikki päätöksenteot jumalattoman kauan ja siitä on vielä pitkä matka uuden sillan suunnitteluun saati rakentamiseen.
Kotoani on vain parisen kilometriä tuonne Myllysillalle ja se on silta, jota kautta minäkin kuljen lähes päivittäin, kun haluan "tois puol jokke" esim. töihin ja kaupungin keskustaan. Tuntuu haikealta ajatella, ettei tuota siltaa kohta enää ole. Minusta se on kaunis ja ylväs ja tuntuu lähes rienaavalta, kun me ihmiset seuraamme sen selän taittumista. Minun käy siltaa sääliksi, se on kuin ennen aikojaan vanhentunut ihmisparka, jota tuhannet silmäparit katsovat arvostelevasti tutkien siinä näkyviä vaurioita ja miettivät, koska sen selkäranka katkeaa lopullisesti.
Niin katsoin minäkin, kun kävin siltaa tänään moikkamassa päiväkävelyn yhteydessä, halusin jättää jäähyväiset sille ja ottaa muistoksi pari valokuvaa siitä ja sen ympäristöstä. Lisää kuvia Myllysillasta löytyy Picasan kuvakansiostani eli täältä:
http://picasaweb.google.fi/Priitukka/MyllysiltaAurajokiTurku#
